Asento. Lepo.

Asanaharjoitus päättyy lepoon.

Yhtälailla kuin koko asanaharjoitus on 'ponnistelua siinä lepäämiseen' on tuo viimeinen vaihe tärkeä osa harjoitusta. Kaksi vastakkaiselta vaikuttavaa suuntaa tekevät työtä kohti samaa päämäärää koko harjoituksen ajan. Jalkapohjat tukevasti maassa, sormenpäät kohti taivasta. Oikea käsi kurkottaa kohti itää, vasen käsi kohti länttä. Istuinkyhmyt juurruttavat kehon maan pinnalle, selkäranka ojentuu ylös viimeistä niskanikamaa myöden.

Rentoutuminen on usein haastavampaa kuin ponnistelu. Kehon jännitteiden heltyminen vaatii luottamusta ja rohkeutta päästää irti.

Loppurentoutuksessa annetaan keholle aikaa toipua joskus raskaastakin suorituksesta. Syke laskee ja hengitys rauhoittuu. Mutta siinä annetaan myös aikaa energioille hakeutua uusille harjoituksessa avatuille uomille. Asanaharjoitus sekoittaa pakkaa, kehon tottumukset pistetään uusiksi joka kerta. Monella tasolla on aloitettava joka kerta uudestaan.

Jos mahdollista, loppurentoutukselle kannattaa suoda aikaa 15-30 minuuttia, riippuen harjoituksen pituudesta. On suotuista levätä niin pitkään, että alkaa havaita rentoutumisen vaiheet - ylittää ne hetket, jolloin tekee mieli liikahtaa ja antaa rentouden vajota vielä syvemmälle.