If pain is like rain, then fun is like the sun?

Asanaharjoitus vaikuttaa kehoon vääjäämättä ja usein se tuo esiin kipuja, uusia tai vanhoja. Keho reagoi muutokseen.

Kipu on aina merkki jostain. Kivuista voi keskustella ja niitä voi analysoida loputtomiin, niissä voi rypeä ja niille voi luovuttaa elämänsä. Siksi: vain kokija itse voi päättää miten edetä kivun kanssa, kivun syy ja kokemus ovat henkilökohtaisia ja sen vuoksi arvokkaita suunnan näyttäjiä.

Kipujen kanssa painiessa, Patanjali antaa Jooga Sutrissa hyvän apukeinon:

'Vääryyksien ahdistaessa, vastakohdan pohtiminen.'

(2.33. Vitarka-badhane pratipaksa-bhavanam - Joogan filosofia s.125 Måns Broo)

Kipuun keskittymisen sijaan on hyvä pohtia, mitä vahvuuksia tai keinoja löytyy toisaalta. Mikä voisi auttaa? Jos oikea käsi oireilee, onko mahdollista antaa vasemmalle kädelle enemmän roolia? Jos hartiat ovat jäykät, auttaako rintakehän vahvistaminen? Jos ongelmat ovat kehon alaosassa, voiko yläkeho tehdä enemmän? Jos takareidet ovat kireät, helpottaako keskittyminen etureisiin? Aina vastakohdan löytyminen ei ole helppoa. Silloin voi lähteä tutkimaan vastakohtia hienojakoisempaan suuntaan - Jos jalan koukistaminen aiheuttaa kipua, voi keskittyä jalan ojentamiseen, tai jos selkä kipeytyy makuuasennossa, seisomisasennossa on todennäköisesti jotain tarkastelemisen aihetta.

Tuskan syövereihin on joskus hyvä sukeltaa, sietokyky kasvaa ja selviytyminen luo uskoa. Silti on viisaampaa käyttää energiaa, ongelman kanssa taistelun sijasta, ratkaisun löytämiseen.