Karsi

"Ekam, kädet ylös." Ja kuinka usein ne kädet heilahtavat kuitenkin ensin taakse ja sitten ylös ja jatkavat matkaa taakse. Monta turhaa suuntaa, hukkaan heitettyä energiaa. (Kädet eivät varsinaisesti tarvitse vauhtia, jotta ne voi nostaa ylös ja jos käsien pitäisi nousta ylös, on niitä turha viedä taakse.)

Fyysinen asanaharjoitus opettaa karsimisen jaloa taitoa. Kaikesta turhasta on luovuttava, jos mielii keskittää energiansa sisäiseen joogamatkaan. Turhaa on se mikä vie energiaa ja sitä myötä keskittymiskykyä olennaiseen. Mielenkiintoista tässä on se, että nämä energiasyöpöt tavat ovat joskus hyvin huomaamattomia ja viattoman näköisiä - jopa verhoutuneita positiivisuuden verhoon: ehkä tämä helpottaa oloani.

Tänään mysore-tunnilla Joakim neuvoi keskittymään omien maneereiden havainnoimiseen. Olin viikolla ihmetellyt joogamattooni ajan kanssa ilmestyneitä kulumia ja miettinyt, että mistä ihmeestä ne tulevat? Tänään huomasin, että joka ikinen kerta mennessäni punnerrusasentoon, kääntelin vasenta päkiääni muutaman kerran: ehkä asentoa korjatakseni tai sitten vaan ihan tavan vuoksi, täysin tiedostamatta ja täysin turhaan. Tuo pikkuinen liike, lukemattomia kertoja toistettuna näytti voimansa: Sarwajoogan kaiken kestävä matto oli kulunut lähes puhki!

Mietin, miten paljon luulemmekaan helpottavamme oloamme kaikella turhalla, joka lopulta syö sisintämme. Tässä siis hyvä harjoitus myös joogamaton ulkopuolelle: Keskity havainnoimaan niitä pieniä tapoja, joita päivien mittaan toistat ja jotka muka rentouttavat, mutta sitten kuitenkin kuormittavat. Olisiko niissä ehkä joku, josta luopuminen olisi parempi itsesi kannalta? Klikkiotsikoiden lukemisesta voi vaikka aloittaa :D