Ovelasti juonitellen

Mitä kauemmin joogaa, sen selvemmäksi tulee, että ei ole kyse mistään muusta kuin sisäisestä harjoituksesta. Mielen hallinnasta ja tyynnyttämisestä, johon keho on hyvä apuväline. Vaatii melkoista mielenhallintaa astua matolle päivittäin vaikka ei huvita.

Tässä siis hyviksi havaittuja vinkkejä päivittäisen harjoittelun virkistämiseksi:

• Joogaa jossain uudessa paikassa. Keittiössä, ulkona, saunassa, yleisön edessä, julkisella paikalla, metsässä, laiturilla. Mitä mahdottomampi paikka sen virkistävämpää. (Puhun nyt astangasta, jossa harjoitus säilyy muuttumattomana, vaikka olosuhteet vaihtuvat.)
• Ota valokuvia tai videoita. Ihan vaan huvin vuoksi ja myös hyödyksi. Itse ei itseään näe, joten kuvista saa vinkkejä mihin voi harjoituksessa keskittyä.
• Jaa kuvia sosiaalisessa mediassa, jotta itsetunto kohenee ja voit olla hetken ylpeä ahkeruudestasi. On kiva mennä matolle, kun saa kehuja.
• Osta uusi joogamatto tai joogatrikoot.
• Katsele netistä videoita uusista tempuista ja harjoittele niitä harjoituksen jälkeen.
• Katsele netistä videoita syvällisistä pohdiskeluista ja koe ymmärtäväsi jotain joogan syvemmästä merkityksestä.
• Lue Patanjalin Jooga sutria, Bhagavad Gitaa tai muuta hyvää joogakirjallisuutta.
• Päätä ennen harjoitusta tekeväsi niin kevyesti, että jätät kaikki liikkeet puolitiehen ja pysy päätöksessä, vaikka innostuisit.
• Päätä että teet vain aurinkotervehdykset ja pysy päätöksessä. Voi olla että vaatii pidemmänkin jakson, jotta halu jatkaa pidempään palaa takaisin.
• Koska joogaharjoittelulle ei näy loppua, tee itsellesi lyhyempiä projekteja: keskity kolme kuukautta erityisesti vain kämmeniin, katseen kohdistamiseen tai vaikka peräaukon supistamiseen. (Olen kuullut sanottavan, että jos pystyy koko harjoituksen ajan supistamaan tietoisesti peräaukkoa (mula bandha) voi kutsua itseään joogiksi :D)
• Älä ota itseäsi liian vakavasti, kiukuttele vaikka ääneen 'pitääkö sitä taas alkaa vääntämään jotain tyhmää aastanaa.' Oma lapsellisuus voi pian alkaa huvittamaan.
• Motivoi ja lohduta itseäsi katsomalla laajemmin: sanotaan (olkoonkin myytti tai ei) että asian hallitseminen vaatii 10 000 toistoa. Aurinkotervehdyksen kohdalla tämä tarkoittaa noin kahdeksaa vuotta säännöllistä harjoitusta. (Viisi aurinkotervehdystä noin viisi kertaa viikossa, viikossa yksi lepopäivä ja mahdollisesti kuupäivien tai kuukautisten tuomia taukopäiviä.)

Onko tämä kaikki puuhastelu tarpeellista? Todennäköisesti on.

Pakottamalla ja kurittamalla kasvaa harvoin hyvää, koeta siis houkutella, päihittää ja sitouttaa mielesi oveluudella ja älykkyydellä. Sillä jokainen tehty harjoitus on askel eteenpäin joogan polulla. Ja yksikin askel eteenpäin on enemmän kuin paikallaan pysyminen.