Puoli hiukkasta rakkautta

03.11.2020

Luen kirjasta tarinaa Jeesuksesta:

Jeesus kulki puutarhassa kastelevan nuorukaisen ohi. Nuorukainen sanoi hänelle: "Jeesus, pyydä Herraasi antamaan minulle hiukkanen rakkautta Häntä kohtaan." Jeesus vastasi: "Et sinä kestäisi hiukkasta."

Tarina jatkuu: nuorukainen tyytyy pyytämään vain puolta hiukkasta, saa sen ja menettää järkensä. Palaan kuitenkin lauseeseen: "Et sinä kestäisi hiukkasta."

Juuri tuosta on kyse! Me emme kestäisi edes puolta hiukkasta rakkautta Jumalaa kohtaan.

Sietokyky. Kestävyys. Tasapaino. Joogaharjoitukset tekevät meistä joustavia, sitkeitä ja vakaita. Tavoitteenamme on saavuttaa kirkas välitila onnen ja onnettomuuden tuolla puolen. Olotila jossa suupielet ovat kevyesti ylöspäin ja silmissä myötätuntoinen katse. Harjoitamme kehoamme, keskitämme energiaamme, täytymme viisaudella, nousemme meditatiiviseen tilaan ja silti, me emme kestäisi edes hiukkasta!

Joogeina voimme elää hyvää elämää, leijua hitusen kaiken yläpuolella. Katse alaviistoon, nenänvartta pitkin. Sen me kestämme ja osaamme - mieli kuin tyyni vesi.

Toinenkin asia tuossa tarinan pätkässä. Miksi nuorukainen ei pyytänyt hiukkasta suoraan Jumalalta ihan itse?

Jään hetkeksi miettimään, pyytäisinkö minä toiselta ihmiseltä jotain, joka saattaisi horjuttaa kaiken? Hiukkasta, joka tyyneen veteen upotessaan saisi aikaan myrskynsilmän! Olenhan niin kovasti harjoitellut, eikö vedenpinnan kuulu olla tyyni!

Joogaharjoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia, siksi meistä joogeista kasvaa niin kovin itseriittoisia. Opettajilta otamme sen minkä haluamme ja sitten itse jalostamme opit omiin muotteihimme sopiviksi. Harvemmin kuitenkaan pyydämme, nöyrrymme, mitään.

Bhaktijooga opettaa meidät turvautumaan itseämme oppineemman älyyn. Nuorukainen teki siis viisaasti. Ja siltä varalta, että sattuisimme saamaan hiukkasen rakkautta Jumalaan, on Jumalan antaumuksellisen rakastamisen taitoa, bhaktia, syytä harjoitella ihan kunnon harjoituksin. Vai haluatko sinäkin löytää itsesi vuoristosta, järkesi menettäneenä, taivasta tuijottaen, tarinan nuorukaisen tavoin?

Niin minäkin!

Puoli hiukkasta rakkautta

Tämä kolumni julkaistiin kesän 2020 Anandassa

Edistyneet asetukset