Rimarauha

Joogassa moni asia on täysin päinvastoin.

Sanotaan: jos elämässä haluaa menestyä, on syytä nostaa rimaa aina vaan. Ei ehkä edes toisten vuoksi, vaan itsensä. Urheilu on hyvä esimerkki, yhtälailla voisi puhua vaikka työelämästä, ulkonäöstä tai ihmissuhteista. Treenatessa kunto kasvaa kun jokainen treenikerta on edes hitusen edellistä kovempi. Voima lisääntyy vain jos lihakset saavat riittävästi uutta ärsykettä tiiviissä tahdissa.

Sitten kun rima on tarpeeksi korkealla vastoinkäymiset lamaannuttavat toiminnan. Jos on kipuja, treenit jäävät välistä. Ja kun treenirintamalla on murhe, koko elämä sävyttyy harmaalla.

Joogan olemus alkaa paljastua, kun oivaltaa että enää tarkoitus ei ole mennä eteenpäin, korkeammalle tai kauemmas. Suunta vaihtuu.

Joogatessa ei enää kerätä kipua kivun päälle, vaan poistetaan kipu kivun päältä. Palataan takaisin päin. Kivuista ei pääse kukaan, mutta niiden kanssa toimiminen auttaa niiden ymmärtämisessä. Ei yritetä enempää kuin edellisellä kerralla, vaan pyritään tekemään samat liikkeet vähemmällä ponnistelulla. Ei tavoitella täydellistä harjoitusta, vaan hyväksytään se olo mikä milloinkin on.

Rimaa laskemalla harjoittelu helpottuu. Voin tehdä edes jotakin, vaikka olkapäähän sattuu. Voin tehdä vähemmän, jos aika on rajallista. Voin toimia vaikka kaikki ei ole täydellisen hyvin!

Hyvä korkeus joogarimalle on lattialla, siinä joogamaton päällä ;D