Santosha - myrskyn silmä

Maailma tuntuu aina vaan hullummalta paikalta. Viimeiset kaksi vuotta ovat tyrskynneet itse kunkin ympärillä ennennäkemättömällä tavalla. Huolia, pelkoa, yksinäisyyttä, epävarmuutta, epäreiluutta, työtaakkoja tai ei töitä lainkaan, liittoutumia, sotatoimia, hyökkäyksiä ja vastaiskuja - ehkä elämä on ollut ulkoisesti vaisua siinä omassa pienessä piirissä, mutta mielen tasolla meistä useimmalla varmasti kaikkea muuta kuin tyyntä ja tasaista.

Santoshan harjoitus onkin noussut tärkeäksi teemaksi omassa joogaharjoituksessa sekä ohjaamillamme joogatunneilla. Tietoinen tyytyväisyyden kokemus epämukavassa tilanteessa on yhtä kuin rauhallinen hengitys tukalassa asennossa. Jalkoja polttaa, pohkeita kivistää, lonkankoukistajat meinaavat revetä - mutta minä hengitän rauhassa. Tyyni ujjayi-hengitys kohisee kurkunpäässä eikä minulla ole kiire tilanteesta pois. Tunnen kehoni epämukavuuden, tarkastelen ja keskityn tuohon epämukavuuteen ja hengitän. Maailma ei romahda vaikka tuntuu pahalta. Sisäinen hymy.

Santosha tarkoittaa tyytyväisyyttä. Astangajoogan kontekstissa, osana niyamoja, sen voi tarkentaa 'olosuhteista riippumattomaksi tyytyväisyydeksi'. Santosha on sisäistä jatkuvaa rauhaa, onnellisuuden kultivoimista, tosiasioiden hyväksymistä, epätoivottujen asioiden näkemistä oppitunteina, maailman kaaoksen seuraamista omasta tyynen tyytyväisestä paikasta, myrskyn silmästä.

Kriya-joogatunneilla tehdään turvallisia ja helppoja asentoja, esimerkiksi puu-asennossa, vrksasana, seistään ja nostetaan kädet ylös, sitten varvistetaan. Tukaluus tulee siitä, että asennossa pysytään useita rauhallisia hengityksiä tunnustellen kehoa ja keskittyen hengitykseen. Lopuksi tällä tunnilla tehdään aina santosha-kriya johon kuuluu käsimudra ja esteitä poistava lyhyt mantra. Helpottaa.