Tuleeko minusta joogamama?
Olen pyytänyt Shala Vallan joogeja kirjoittamaan omia oivalluksia, tarinoita, kommelluksia, näkökulmia tai keskustelun avauksia joogasta. Tätä Joogin kynästä -blogikirjoitusten sarjaa jatkaa Joogamama.
Tuleeko minusta joogamama?
Kun seuraavana syntymäpäivänä kynttilöitä on kakussa jo 40 kappaletta, tuntee sitä itsensä aika vanhaksi. Ei toki oikeasti vanhaksi, mutta moniin asioihin liian vanhaksi. Joogaamaan ei kai koskaan ole liian vanha, mutta entäs lapsen hankintaan? Tätä kysymystä olemme mieheni kanssa jo jonkin aikaa pohtineet ja tulleet siihen lopputulokseen, että kokeillaan ja katsotaan. Annetaan elämälle mahdollisuus yllättää. Vielä odotus ei ole konkretisoitunut, mutta ajatukseni jo pyörivät vahvasti "sitten, jos..." -rataa. Sitten, jos tulen raskaaksi...Sitten, jos saamme perheeseemme uuden jäsenen...Sitten, jos elämämme muuttuu.
Mutta miten käy joogaamiseni sitten, jos? Voiko raskaana joogata, mitä pitää ottaa huomioon, miten harjoitus muuttuu, voinko tehdä keholleni hallaa, mitä jos en pystykään?
Raskasaika muuttaa naisen kehoa paljon, jopa pysyvästi. Näkyvien muutosten lisäksi kehossa tapahtuu niin paljon kaikkea, että listan lukeminen alkaa pyörryttämään. Vatsalihakset siirtyvät sivuun ja niiden tuki vähenee. Ei siis saa venyttää vatsaa. Nivelsiteet löystyvät eli esimerkiksi kiertoliikkeissä pitää olla tarkkana. Hapenkulutus lisääntyy selvästi. Hengitystä ei saa pidättää. Ja pitkän listauksen lopuksi todetaan, että raskaus on keholle rasite, mutta eihän raskaanaoleva sentään sairas ole. Miten pystyn huomiomaan kaiken ja pysymään perässä nopeastikin muuttuvissa muutoksissa ja suosituksissa, mitä nyt saa tehdä ja nyt sitten ei? Miten sovellan joogaharjoitusta niin, että saan siitä enemmän iloa kuin huolta?
Youtubesta katsomani joogavideot eivät helpota oloani yhtään. Sisäistä rauhaa huokuvat (nuoret) joogit seisovat päällään valtavien raskausmahojensa kanssa. Ei tietoakaan aamupahoinvoinneista, liitoskivuista tai kumartuneesta ryhdistä. "Raskausaikana voi jooga. Raskausaikana voi tehdä kaikkea, mikä tuntuu hyvältä", netissä toitotetaan. Mutta mitäs jos mikään ei tunnukaan hyvältä? Voiko käydä niin, että joudun lopettamaan joogan, vaikka nyt tunnen sen tekevän minulle fyysisesti ja henkisesti hyvää? Ja miltäköhän joogaharjoitus tuntuu raskauden ja synnytyksen jälkeen: onko kaikki muuttunut vai muistaako kehoni vielä? Tuleeko minusta raskausaikana vanha ja voivotteleva joogi, jolle yksikin venytys on liikaa vai hehkunko voimaa, hyvää oloa ja rauhaa?
Nyt kun toive perheenlisäyksestä on suuri ja miljoonat kysymykset täyttävät ajatukseni, rauhoitun joogan avulla. Hengitän syvään, teen aurinkotervehdyksen ja kiitän kehoani siitä, että juuri nyt se pystyi ja se jaksoi. Juuri nyt jooga auttaa rauhoittumaan ja keskittymään tähän hetkeen. Ja se on oikeastaan kaikki, mitä voin pyytää: tulevasta kun ei voi tietää, ei sitä etukäteen kannata murehtia. Juuri nyt kiitollisena jatkan tätä; yksi tehty harjoitus kerrallaan, yksi hengitys kerrallaan. Pian toivottavasti kehoni pääsee näyttämään voimansa ja raskausaikana löydän rauhan ja ilon, kun tiedän, miten upea kehoni on. Raskaus kun jo itsessään on upea suoritus - seisoin päälläni tai en.