Vikalista

'Ilon kautta' on hauska sanonta, joka on kaikessa naiviudessaan hyvä. Pessimististä mieltä sanonta huvittaa ja siitä väännetään vitsi jos toinenkin. Positiivisten huomioiden kautta eteneminen on kuitenkin suunnattoman rakentavaa ja tuon hyödyn soisi jokaisen oppivan.

Joogaopettajana ja kalevalaisena jäsenkorjaajana olen kuullut kerran jos toisenkin kysyttävän 'Mitäs kaikkea vikaa sieltä kropastani löytyi?' tai 'Mitä teen tässä väärin kun ei onnistu?' Mitä enemmän ongelmia ja vikoja kaivetaan päivänvaloon, sitä enemmän ongelmista toki tiedetään. Mutta toivotaanko vikoja kyseltäessä todellakin vikalistaa?

'No, sinulla on todella heikosti liikkuva jalkaterä, kantaluut pahassa virheasennossa, heikot pihtipolvet, tuo ja tuo paikka hirveässä jumissa, nestekertymiä siellä ja täällä ja selkärankakin ihan mutkalla. Joogatessa alaselässäsi ei tapahdu sitten yhtään mitään, koko yläkehosi on todella heikko ja niin tukossa, että siinä riittää töitä vuosiksi.'

Tähän on totuttu! Mitä enemmän maksaa, sitä tarkempia vikalistoja voi saada - myös autohuollosta. Mutta entä jos kaikki vioilta näyttävät asiat eivät olekaan vikoja vaan ominaisuuksia. Kalevalaisen jäsenkorjaajan opinnoissa opetetaan, että on jopa turhaa ja tunkeilevaa lähteä osoittelemaan kehon kohtia, jotka eivät asiakasta varsinaisesti vaivaa tai huoleta. Tietenkin myös näitä ominaisuuksia tai voisiko sanoa 'tyyppivikoja' hoidetaan, aina.

Mutta voisiko tätä vikalistan kaipuuta vaihtaa 'ilon kautta' -asenteeksi? 'Mitäs kaikkea hyvää sieltä kropastani löytyi' tai 'Miksi tämä sujuu minulla aina niin hyvin?' Voisiko illan päätteeksi kysyä itseltään: 'Miksi ihmeessä tämäkin päivä oli niin äärettömän ihana?' :)

Hauskaa Vappua!